TIETOJA BLOGISTANI JA MINUSTA

Olen aina nauttinut kirjoittamisesta. Omat vaikeat asiat läpikäytyäni ymmärsin, että mulla on paljon annettavaa ja jaettavaa muille. Jospa joku saisi kokemuksistani rohkaisua ja voimaa.

Aloitetaan ihan alusta...

Jumalan herättävä voima

Äidilläni oli vaaleat lyhyet hiukset ja vaalea iho, hän oli kaunis. Isäni oli tumma ja tulinen. Heillä oli työpaikkaromanssi, kahden sinkun välistä rakkautta. Rakkaus ei katso rajoja. Työpaikan ihmissuhteet vaikuttavat tavallisesti työntekoon, ja siksi työpaikkasuhteista tulee helposti kaikkien asioita. Asiaan suhtauduttiin kuitenkin hyvin ja kun tiedettiin äidin odottavan mua, koko ravintolan henkilökunta eli jännityksessä ja helpotus oli suuri kun saivat tiedon, että olin tullut tähän maailmaan.

Ravintolan pito loppui samana vuonna. Mulla oli ongelmia jo syntyessäni ja jouduin lasten teholle. Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja äitini oli onnellinen, kun pääsi kanssani kotiin, se mitä hän koki sairaalassa ollessamme vaikutti häneen syvästi. Jokin tuli äitini ja isäni väliin, eivätkä he pitäneet enää yhtä. Isäni oli mielestäni hullu, kun ei viihtynyt perheensä kanssa. Jäin äidilleni yksin hoidettavaksi. ensin äitini oli pelännyt menettävänsä mut, mutta lopulta hän ei menettänytkään mua vaan isäni. Yksinhuoltajan arki oli äidilleni kuitenkin raskasta ja yksinäistä.

VERENPUNAISTA

Talvi on kauneimmillaan, kun se on rajuimmillaan, lumi on kerrostunut kaikkialle minne vain on mahdollista. Puiden oksilla sitä on vähintään vaaksan verran ja räystäiden reunoilla paksut kinostumat kaartuvat alaspäin, ja näyttävät roikkuvan kuin tyhjän varassa. Talvella lumi narskuu kenkien alla ja ilmaa on helpompi hengittää, siltikin vuoden 2003 talvi jäi viimeiseksi Lapualla asuessani.

18-VUOTIAS LAURA

Olin kohta täyttämässä 18-vuotta, enkä pystynyt asettumaan aloilleni, alkoholia kului lähes päivittäin. Koulusta sain fudut, sekä petin poikaystävääni. Muutin takaisin äidin luokse Evijärvelle joksikin aikaa, kunnes sain tietää lähihoitaja-opintojeni alkamisesta Seinäjoella 2004. Olin todella iloinen, kun pääsin muuttamaan isoon kaupunkiin.

 HAAVEET KAATUU

Seinäjoella oli ostoskeskuksia, missä oli kiva viettää  aikaa uusien ystävien kanssa. Pojat olivat ihastuttavia ja läksyjen lukukin vaihtui treffailemiseen, sillä niin ihastunut olin uuteen elämääni. Koulu vaihtui päihdemaailmaan. Päihdemaailmaan kuului paljon pahaa. Lapsena halusin miellyttää vanhempiani, nyt tahdoin miellyttää kavereitani. Lapsena olin pyrkinyt olemaan kiltti ja nyt annoin useimpien käyttää mua hyväkseen, kiltteys oli selkärangassani ja halusin aina vain uskoa ihmisistä pelkkää hyvää.

A-KODISSA

Olin 24-vuotias, kun poikani joutui ensimmäisen kerran huostaan. Aluksi kävin lastenkodissa päivittäin katsomassa häntä. Paikka oli viihtyisä, Kirsi( lasteni varamummo) ja äitini kävivät siellä myös leikkimässä poikani kanssa.

Itse olin päätynyt Kankaanpään A-kotiin päihdekuntoutukseen.

VALOA KOHTI

Astelen luokkahuoneeseen ja heitän mustan puolipitkän nahkatakkini tuolin selkänojalle. Milla järjestelee jotain tietokoneen näytöllä. Videotykki on kytketty päälle, ja pimennetyn luokkahuoneen päätyseinään heijastuu PowerPoint-esitykseni eri huumeiden vaaroista.

.... Valmistuin päihdetyöntekijän ammattitutkintoon 2014 Raudaskylän Kristillisestä Opistosta.

VERENPUNAINEN HALKEAMA ETENEE

Ollessani 24-vuotias kuitenkin retkahdin...

Kaksi jalkaparia kulki pysäköintihallin autojen välissä. Toinen pari kulki määrätietoisesti, toinen laahusti työntäen parkkihalliin kasautunutta hiekoitussepeliä edessään ja pysähteli vähän väliä autojen kohdalla.

- Ala nyt vittu tulla, sähähdin.

- Joku on jättäny navigaattorin, Marko vastasi ja ihasteli ikkunaa vasten autojen kojetaulun päällä telineessään odottelevaa laitetta...

JUMALAN IHMEITÄ ETSIMÄSSÄ

SIELLÄ MISSÄ PIMEYS VALTAA ALAA

Matkani vei silloisen poikaystäväni luokse, mutta siitä seurasikin vain päihteitä ja väkivaltaa. Tammikuussa 2016 istuin poliisivankilan kuulusteluhuoneen harmaalla muovituolilla, kuulustelija oli pöydän toisella puolella. Olin kiinniotettuna törkeästä pahoinpitelystä, kun olin hakannut naapurin muijan.

Meistä oli poikaystäväni kanssa tullut torpedopariskunta. Meitä kehuttiin toisinaan hirviöpariskunnaksi, olimme aivan toistemme lumoissa.

Hänessä oli jotakin mitä kaipasin, jotain jännittävää. Me sekoiltiin pitkin Helsingin katuja. Mulle oli aina tarjolla päihteitä, enkä muusta jaksanutkaan välittää. Muutimme helvetin esikartanoon, asuntolaan joka oli täynnä venkuloita ja sen mukaista oli menokin.

Asuimme toisen pariskunnan vieraina. Mulle ja poikaystävälleni oli tärkeintä vain pään sekoittaminen eri päihdecomboilla. ei me huolehdittu siitä mistä normaali ihmiset huolehtii. Ei ollu väliä, vaikka nukuttiin monia öitä patjoilla. Sänky oli ylellisyyttä.

Mä lähdin hänen luokseen Varkauteen Ylöjärveltä pummijunalla elokuussa 2015, olin 29-vuotias. Pakenin omia ongelmiani, joita lasten huostaanoton jälkimainingeissa olin itselleni aiheuttanut.

Silloin kun lähdin paistoi aurinko, en vain juurikaan kiinnittänyt huomiota ihanasti lämmittävään aurinkoon. Meillä oli aina kiire, päihteet turruttivat mielemme jo ensi hetkestä lähtien. Alku oli kuin suurimmasta rakkaustarinasta. Hän oli mua vastassa juna-asemalla,  kun saavuin Varkauteen. Mulla oli tarkoituksena viipyä vain yksi yö.

Mulla oli sovittu lastensuojelupalaveri seuraavalle päivälle, painotin poikaystävälleni asiaa ja hän vain hymyili. Sain häneltä tabuja pahaan darraani, ja aurinko alkoi jälleen paistamaan mun mielessä.

Menimme hänen ystävänsä luokse juomaan. Olin huumattu, hän tiesi mitä teki. Mä en tiennyt, pidin vain hänestä. Hänen puheistaan, siitä elämäntavasta jota hän hehkutti. Juoksin karkuun vastuuntuntoa. Menin sekaisin hänen sanoistaan, käyttäytymisestään ja suojelunhalustaan. 

Helsingin kadut merkitsivät mulle seikkailuja, joita sillä hetkellä kaipasin.

SOKEA TALUTTAA SOKEAA

Kun näin Riinan ensimmäisen kerran, vietimme ihan tavallista sekoiluiltaa. Kuitenkin huomasin hänen ja hänen ystävänsä Miran välillä jotain sellaista, mitä en itse koskaan ollut kokenut. Ystävyyttä saman sukupuolen kanssa. En ollut juurikaan pyörinyt naisten seurassa, olin aina haaveillut löytäväni naispuolisen parhaan ystävän, jolla olisi samat kiinnostuksen kohteet kuin itsellänikin.

Mira hakkas mut, ei pahasti ja naureskellen kehotin häntä lyömään lisää jos tahtoi saada mun päähän taottua jonkin asian. Se isku tuli sen takia, ku rikoin vahingossa niiden läppärin.

Musta ja Riinasta tuli lopulta lähes erottamattomat, kunnes hän tappoi itsensä 2015.

OMAN TIEN KULKURI

" Etelä- Pohjanmaan käräjäoikeus vangitsi perjantaina 8.4.2016 järjestetyssä vangitsemisoikeudenkäynnissä kolme henkilöä todennäköisin syin epäiltyinä Seinäjoen Huhtalan kaupunginosassa pari päivää aiemmin tapahtuneista taposta ja tapon yrityksestä.

Tutkittava teko on tapahtunut yksityisasunnossa, jossa oli ollut useita henkilöitä ryypiskelemässä."

HIVUTTAUTUMINEN TAKAISIN ELÄVIEN KIRJOIHIN

Heräsin muistelmistani ja otin käteeni vihon, mihin olin kerännyt muistoja mun ja Jarin suhteesta. Avasin vihon ja vaivuin vielä hetkeksi takaisin muistoihini.

Ja oli pakko olla hiljaa, ei voinut enkä halunnut moralisoida ketään, ei mulla ollut varaa, itsekin olin yksi heistä.

VANKILASSA

Olimme menneet tutkinnan aikana Jarin kanssa naimisiin ja edessäni oli nyt hääkuvamme. Avioliittomme kutistui kuitenkin pelkäksi kirjeenvaihdoksi.

20.10.2016

Palasin takaisin Hämeenlinnan vankilaan.

18.11.2016

Olin Seinäjoen putkassa, mielentilan jälkeiset käräjät oli ohi. Yöllä olin nähnyt joukon sekavia unia, enkä kunnolla saanut nukutuksi. Seinäjoen putkalta mut siirrettiin Vaasan vankilan matkaselliin odottamaan matkan aloittamista takaisin Hämeenlinnaan.

Vaasan vankilan matkaselli oli pieni selli, siellä oli paikka kahdelle naisvangille. Sellissä oli 2 sänkyä, TV, pöytä, seinälamppu, vessa ja radio. Sellissä sai polttaa sisällä, joten sellistä ei löytynyt ainuttakaan paikkaa mihin tupakan sankka savu ei olisi polttanut jälkeään.

Mun mielestä matkustaminen oli kivaa, maisemat vaihtuivat ja tappavan tylsä arki muuttui sen myötä.

Otin reissut lomina vankilasta ja jaksoin taas lusia, kun olin käynyt pyörähtämässä jossain muualla. Kirjoittaminen antoi voimia, pyrin kirjoittamaan joka päivä yhden sivun päiväkirjaani. Aloin näkemään 2016 vuoden lopussa positiivisia parisuhdeunia tummahiuksisesta, hyvännäköisestä miehestä. Jari oli määrätty vangittavaksi, se ei saapunut käräjille ja nyt odottelin mitähän siitä seuraisi, kun se jäisi kiinni.

2.12.2016

Kuulin tuomioni. En uskonut, että kukaan voisi rakastaa mua pyyteettömästi. hetki oli synkimmistä hetkistä synkin, nukahdin. Näin unta Jarnosta ja lapsista. Unessa saatiin Jarnon kans sovittua asiat, maattiin sängys ja suukoteltiin. Heräsin unestani, olisin tahtonut olla Jarnon vieressä nyt ja vaikka se päihdekeskeistä olisikin, olisi se silti turvallista.

Joitakin päiviä myöhemmin tunsin olevani jotenkin sinut lusimisen kanssa ja mulla oli hyvä olla kerroksilla, eikä ympärilläni ollut minkäänlaista draamaa.

17.12.2016

Näin unta, että Jari hakkas Jarnon tosi pahasti. Sit järjestelin treffejä Jarille jonku toisen muijan kans, ihan vain nähdäkseni pettäisikö Jari mua. En edes odottanut näkeväni positiivisia unia, olihan elämäntilanteeni mikä oli. Mielikuvissani yritin ajatella positiivisesti ja tehdä positiivisia juttuja.

Piti yrittää pitää mieli positiivisena, vaikka mikään ei kyllä saanut mua piristymään. Kaikki oli mennyt tänä vuonna perseelleen. Jarin kanssa sekoilun aloitettuani ei mikään ollut tuntunut enää hyvältä, jatkuvasti läsnä olivat vain pelko ja päihteet. Ja nyt vielä tämä keissi, joka tuntui kyllä ihan " lottovoitolta". Kaikki oli mennyt päin helvettiä, elämän olisi pitänyt jatkua muurin toisella puolella.

Sain kaverikseni Siskon vankilasta. Hän pääsi 2017- luvun alussa Hämeenlinnan vankilan päihteettömälle osastolle, kun oli saanut tuomionsa. Mäkin pääsin kerroksilta siirtymään tutkaripuolelle, siellä ei onneksi ollut niin paha homeongelma, kuin mitä kerroksilla oli. 

Olin aloittanut vankilassa lukio-opinnot, koulu meillä kummallakin sujui hyvin, sillä Sisko kävi myös lukiota kanssani. Oli kiva, kun tutkarit sekä päihteettömän osaston vangit saivat käydä ulkoilussa samaan aikaan. Aloitin myös KOVA- koulun opinnot lukion ohessa.

13.6.2017

Näin jotain ihmeellistä unta, taistelin jotain klaania vastaan jonku tyypin kans. Sit se tyyppi joputu menemään röntgenkuvaukseen ja kun se tuli sieltä laitteesta sen rintaa pisti tosi lujaa ja se sano, että sen takia sitä sattuu ku sillä oli rinnas tikattu haava, mikä oli peitetty foliolla.

15.6.2017

Miraki oli joutunu lusimaan ja lusittiin nyt samalla osastolla, yritin huolehtia Mirasta sen minkä pystyin, eli katoin et sil oli kaikkea mitä se tarvi. Alkuun keittelin Miralle ja sen sellikaverille kahvia, kun niil ei ollu omaa keitintä. Kerran kun Mira oli hakenut aamukahvinsa, se oli huomannut et mun Juha Tapion cd-levyn kannessa oli lappu mis luki mun vanha sukunimi, naurettiin sitä yhdes ja muisteltiin menneitä.

23.6.2017

Aamulla heräsin ku pamppu avas oven ja mua ärsytti kun se avas koko oven ihan sepposen selälleen ja sanoin kiukkusesti:

- Laitatko oven kiinni?!

Aamupalalla sain taas Miran pullan, kun se ei tykkää syödä mitään herkkuja niin mä saan sit aina kaikki sen herkut. Menin selliini juomaan aamukahvini ja kuuntelin H&P:ltä pari biisiä, sit laitoin KISS:n.

- AAMULÄÄKKEET!

Joten oli pakko jättää aamutouhut kesken ja mennä ottamaan lääke. Vankitoveri sano, että näytän kalpeelta, mulla oliki vähä maha kipeä. Naisten vaivojen pitäis pian alkaa. Toiset lähti töihin, mä valmistelin itteni koekuntoon, kun mulla on tänään PS4- koe.

Oltiin kirjoteltu Pasin kans ja se mietti kirjeissään, et voisko meillä olla jotain säpinää.

27.6.2017

Osallistun retriittiin. Hiljaisuuden retriitti luo mahdollisuuden tutustua oman mielemme toimintaan sekä tilaa päästää irti automaattisesta ajatus-tunne-toiminta reaktiomallistamme.

Retriitti opetti mulle kiitollisuutta, päivän lopuksi kirjoitun mistä asioista olin kiitollinen.

3.7.2017

Tänään olen kiitoollinen siitä, että sain ensimmäisen kerran löytää ja ymmärtää kutsumukseni syvemmin. Mun tehtävä on kestää kärsimykset niin, että Jumala pääsee näyttämään niissä voimansa. 

Päivisin kävin joitakin kertoja kävelemässä pihassa pienen ringin ja nautin auringosta, retriittiä pystyi melkein pitämään lomana vankilasta. Hiljaisuuden retriitissä sai levätä vaatimuksista ja tavoitteista vapaana. En ole koskaan aiemmin ollut hiljaisuuden retriitissä, olin toki reissaillut itsekseni ja viettänyt useita päiviä omissa oloissani, mutta silloinkin tuli puhuttua jonkin verran. Aluksi en ollut varma viihtyisinkö hiljaisuudessa.

Hiljaisuuden retriitti vaikutti mahdollisuudelta ottaa pieni hetki irti vankila arjesta ja antaa korvien levätä arkielämän äänistä.

6.7.2017

Tänään loppu retriitti ja alko lusiminen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, kun saavuin takaisin osastolle sain vaihtaa osastoa päihteettömälle, joten täällä sitä nyt ollaan. Ja sit mun taiteilijasielulta oli kirje odottamassa ja sain ekaa kertaa kasvokuvan. SIIS SE ON NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN SÖPÖ!!

Yön nukuin hyvin uudessa sellissäni. Outoa kyllä nukkua oudossa paikassa, mutta hyvin tää elo on täällä lähteny käyntiin. Aamubiisin kuuntelin H&P:ltä ja laitoin kahvin tippumaan.

10.7.2017

Nukuin ihan hyvin, menin aika myöhään nukkumaan. Katoin Kummisetä3- elokuvan, mä oon täällä alkanu tykkäämään niistä. Heräsin väsyneenä uuteen aamuun. Kuulin ku pamppu oli tulos avaamaan ovia ja samalla ajattelin: Joko nyt?

En halunnut olla vankilassa, enkä asua siellä.

14.7.2017

Eilen sain mun taiteilijasielulta kirjeen, missä se kysy mun mielipidettä siihen, jos musta tulis sen tyttöystävä. Siinä hetkessä kiljahdin onnesta niin lujaa, että sellikaveri säikähti. Joten nyt se on sitte virallista: Aloin eilen 13.7.2017 seurustelemaan mun taiteilijaisielun kans.

10.8.2017

Näin unta hevosista. hevosäitiltä oli kuollu lapsi ja sitte se oli lukittuna pieneen autoon. Auton oven avas varsan tappaja ja se äitihevonen pääs sitte tappamaan sen varsansa tappajan ja pääs pakoon. Aamulla heräsin ku pamppu avas oven.

11.8.2017

Eilen katoin pitkästä aikaa koko elokuvan TV:stä, enkä lopettanu kesken. Aamulla heräsin, ku pamppu avas oven. Laitoin kahvin tippumaan ja  H&P:n soimaan, sit menin takas peiton alle.

12.8.2017

Heräsin ku pamppu avas oven ja oli ärsyttävää kuulla, kun sen tölkistä kuului: " Nainen vapautuu ja kyytikin on tulossa. " Tuli itelle sellanen olo, että vittu ku itekki jo pääsis.

13.8.2017.

Näin pojastani unta. Hän oli ihan vauva, asuttiin vielä Seinäjoella ja pidin häntä sylissäni. Katsoin ikkunasta ulos ja ajattelin, etten enää ikinä anna minkään tulla meidän väliin. Oli todella surullista, ettei kummallakaan lapsellani ollut arjessaan mukana biologista isää eikä äitiä. Poikani isä oli tuomioni alussa muuttanut Thaikkuihin thaimaalaisen vaimonsa kanssa. Tyttäreni(syntyi 19.5.2011) isä ei juurikaan kysellyt tyttärensä kuulumisia.

14.8.2017

Koko yön näin lukion kirjotuksista unta. Eilen havahduin siihen, että syksystä on tulossa yhtä kiireinen kuin keväästäkin. Heräsin, kun pamppu avas oven. Hetken makoilin sängys, kunnes nousin ylös.

Sisko oli päässyt avovankilaan, mutta yhteydenpitomme säilyi ja silloin tällöin muistimme toisiamme kirjeitse. Kirjeiden välityksellä vaihdettiin kuulumiset ja sekin antoi voimaa.

Jari ei jättänyt mua rauhaan, vaan tuli hetkeksi lusimaan Hämeenlinnan vankilan miesten sairaalapuolelle, otin sen aika raskaasti. Miesten vankisairaala oli päihteettömän osaston alakerrassa ja Jari näki mut, kun olin ulkoiluissa ja toisinpäin. Tunteeni menivät täysin sekaisin, enkä enää tiennyt mitä ajatella.

16.8.2017

Näin unta ötököistä, häistä ja rahasta. Hersäin, ku pamppu avas oven. Laitoin H&P:n, aamupala oli hyvää.

17.8.2017

Näin unta valopalloista, sellasista ilkeen näkösistä, mitkä seuras mua.

Heräsin seiskalta, kun pamppu avas oven. Laitoin H&P:n soimaan ja kahvin tippumaan, sit menin vielä peiton alle. En kuitenkaan kauaa makoillu.

NAISEKSI KASVAMINEN

Joinakin päivinä oli todella raastavaa ajatella siviilielämää, kun sinne halusi niin palavasti eikä sinne päässyt vielä moneen vuoteen. Oli vain kestettävä, oli vain siedettävä ja jotenkin oli vain sopeuduttava. Siksi opiskeluistani muodostuikin mieleni pakopaikka. Muistan kuinka 2015 olin Järvenpään sosiaalisairaalan katkolla ja sanoin toiselle asiakkaalle:

- Musta tuntuu, että mun on avattava vielä yksi ovi kentällä.

Nyt tutui, että se ovi oli avattu, eikä ollut enää avaamattomia ovia. Mutta miten sulkea viimeinenkin ovi menneisyyteen, jos sitä ei vielä edes täysin halunnut? Synkät mietteeni ottivat musta jälleen otteen ja kasvoni näyttivät kireiltä. Muistot menneisyydestä Jarista ja kaikesta pitivät mua tiukasti kädestä kiinni. Elämä tuntui ajoittain painajaismaiselta, ikuiselta liskojen yöltä. Päiväni olivat kuin synkkien pilvien varjostama loputon tunneli, jonka päässä ei näkynyt valoa.

24.8.2017

Näin unta, että mun palkka korotettiin 1,20:n. Ihan kiva jos se oli enneuni. Hain viime viikolla palkan korotusta, kun alkuvuodesta alkaa kirjotukset niin se vaatii paljon. Ja musta tuntuu, että jopa nyt oon iltaisin niin väsynyt, etten jaksais lukea. Aamulla heräsin, ku pamppu avas oven. Laitoin H&P.n soimaan ja kahvin tippumaan. Sain taiteilijasielultani kirjeen ja tulin siitä todella onnelliseksi, oli ihanaa kun se kutsui mua sen runoillijatytöksi ja se kysyi heti kirjeen alkuun:

- No niin, mitäs mun runoilijalle kuuluu?

Se suoritti omaa pitkää tuomiotaan sillä hetkellä Köyliössä.

"

Hän on se

Hän on se nainen, jota sinä rakastit. Rakastitte toisianne, sitä on turha kieltää. Hän hajosi sirpaleiksi, kun sinä poistuit marttyyrin elkein rakkautenne raunioilta. Hän luhistua painon alle, mutta lopulta selvisi tuonelasta. Hän on se nainen, joka itki vuoksesi.

Vesipisarat poskillaan hän kulki eteenpäin, kunnes aurinko hänen ihollaan herätti hänessä uuden huomisen. "

26.8.2017

Näin ihan ihmeellisiä unia, yhdes unes menin moniavioiseen avioliittoon. Sit näin joitaki muitaki unia, mut en nyt enää muista. Ja vaikkei uniin saisikaan uskoa mun oli pakko mennä katsomaan unikirjasta mitä kyseinen uni tarkottaa, mutta en löytäny mitään siihen liittyvää. Ehkä mun aivot vaan jotenki käsittelee Jaria.

27.8.2017

Näin vankilaunia. Näin unta, että Mira oli kanttiinissa töissä ja sit se oli lähdös siviiliin, sit mä pääsin kanttiiniin töihin. Heräsin ennen ku pamppu avas oven, Mira alko aamusta tekemään korua niin heräsin siihen.

Huomenna saan muuttaa omaan selliin, joten ihanaa on kun saa omaa rauhaa, eikä sit toisten meluaminen haittaa.

28.8.2017

Näin unta mun taiteilijasielusta ja se oli tosi söpö. Aamulla nousin, ku pamppu avas oven. Laitoin H&P:n soimaan, kun muutan tänään omaan selliin niin en vietä " hiljaisuuden maanantaita". Sit laitoin kahvin tippumaan ja menin hetkeks peiton alle, ja laitoin radio Dein.

Aloin hiukan laittamaan tavaroita kasaan, oon askarrellu kaikkea pipentä mun uuteen selliin. Nyt vihdoinki saan oman sellin.
1.9.2017

Näin kamaunta, piikitin piriä. Tai en edes itse jälleen osannut piikittää itse itseäni, joten mul oli siinä 2 kaveria niin toinen niistä pisti mulle.

Oloni säilyi ihan suhteellisen positiivisena, vaikka olosuhteista päätellen olisi voinut kuvitella ihan jotain muuta. Posti oli tärkein asia, mitä vankilassa odotti, joten se harmitti, ettei tiistaisin jaettu postia. Mulla oli sellanen itsetutkiskelu vaihe menossa, öisin tuli heräiltyä jonkin verran ja ajatukset pyörivät raskaina päässä. Itsetutkiskelu auttoi selkeyttämään omaa tilannettaan, sen myötä tajusin paikkani olevan taiteilijasielun vierellä.

Vaihdoin KISS radiokanavan Radio Rockiin, koska siten tunsin olevani lähempänä taiteilijasieluani, joka on nyt se kenen kanssa oon, koska Benjaminista ei oo kuulunu mitään.

" Tulit elämääni kuin Tornado.

Pyörremyrsky, mikä repi pois kaiken mihin olin tottunut,

Rutiinit, joita ennen niin automaattisesti noudatin.

Keksin uudet tavat miten toimia,

sitten olitkin jo poissa."

" Joulun taikaa.

Siitä on aikaa, kun viimeksi kohtasin tämän tunteen.

Tämä on tunne, mikä valtaa aina kun sut kohtaan.

Ihastus, mikä vie mukanaan.

Kenties rakkaus, mikä laittaa liikkumaan.

Niin paljon olisi sanoja, joita sanoa.

17.12.2017

Näin unta laskettelusta, nukuin ihan kohtuullisen hyvin. Katoin illalla kunnon joulunyyhkyelokuvan, hyvä ku just eilen satuttiin Eerikan kans puhumaan jouluelokuvista, en tienny, et se on sellanen. Toiset lähti töihin, tai ainakin osa, suurin osa jäi sellilomille, kun työpaikkoja on kiinni joulun takia. Mä alan kohta opiskelemaan psykologiaa.

Opiskelin aamupäivän psykologiaa ja jotenki väsyttävää se lukeminen, ku samalla pyrin painamaan asioita mieleeni. Lounaalla söin kaalilaatikkoa ja pyysin Senjan ilmottamaan mut kuntopiiriin, ku ite menin lepäämään, eikä ohjaajaa vielä näkyny.

Lepäsin 20minuuttia, sit pamppu huusi, et mulle on postia ja kävin hakemassa uuden päivitetyn tukituntilistan. Se matikka4 alkaa nyt tammikuussa. Piti laittaa opolle rutinaa, että saisin sellasen ison sinisen vihon sitä kurssia varten ja polilta ei jostain syystä tullu mulle dosettia, joten siinnekin piti laittaa rutinaa.

Nyt juon jo päiväkahvin niin pääsee vielä kahvin jälkeen röökillekin, sit pitääki olla polttamatta, jotta jaksaa kuntoilla. Tänään tulee hyvä päivä, koska:

- Pääsee nauttimaan KOVA-koulun esityksestä.

19.12.17

Näin unta, että näin unta ja kerroin siitä Kirsille. Asuin jossain kerrostalossa ja jostain syystä mulle tuli asiaa naapuriin ja kun olin menossa naapuriin pääsin olohuoneeseen  ja näin, että naapuri oli jonku kaverinsa kans tupakilla takapihalla ja kun olin menos sinne niin mun naapurin tosi vihasen näköinen koira huomas mut ja alko murisemaan mulle, sit tuli kova kiire päästä takas kotiin.

Heräsin tai nousin kun pamppu avas oven, laitoin H&P:n päälle ja kahvin tippumaan.

Pamppu huus: Lääkkeet!!

mikä tarkottaa myös sitä, että aamupala on valmis. Benajminilta ei oo viikkoon tullu mitäämn postia eikä se oo ollenkaa sen tapaista, joten se tais loppua yhtä nopeasti ku alkoki. Oon miettiny, että jokku on mustamaalannu mua sille. Vaihtoehtoja on 3. Ja onhan mullekin mustamaalattu sitä, mä sentään kysyin siltä pitääkö asia paikkaansa.

Aamupalan jälkeen tein aamutouhuja. jotenki tulee pävittäin sellanen ulkopuolinen olo, mikä mus on vialla? Vai onx tää jotain kolmenkympin kriisiä? Suurin osa on nyt joululomalla, mutta mä alan kohta lukemaan psykologian kokeisiin.

VUOSI 2018

Vuosia alkoi kaman vetämisellä, sellin sisustamisella ja musiikin kuuntelulla. Benjamin oli edelleen mun tuleva aviomies, ei siinä kyllä mitään järkeä ollut, mutta olin henkisesti vielä niin sekaisin kaikesta, etten osannut ajatella selkeästi.

25.1.18

Näin unta Joelin isästä.Oltiin jossain kahvilla ja pohdittiin, että pitäiskö meidöän palata yhteen ja se oli enemmän iloinen asiasta ku mä. Mä mietin siinä, että mua pelottaa käykö meille niinku meille oikeasti kävi. Heräsin ku pamppu avas oven. Laitoin H&P:n päälle, kahvin tippumaan ja menin takas peiton alle. Yhden biisin kuuntelin ja sit laitoin Radio Rockin, otin kahvin, käärin sätkän ja menin röökille. Aamu oli röökillä ja kysyin siltä maksaakohan soittaminen Suomesta Thaimaaseen paljon ja se sano, että joo on se varmasti kallista.

Sain Pasilta kirjeen. Ärsyttää ja harmittaa ku aamusta asti odotin, että mulla piti tänään olla Jasminin kans Skype, mut yhteydet petti jälleen.

Toinen kahvikuppi menossa ja olo on ihan ok. Vähän, tai oikeastaan aika paljonki vituttaa, ku sain eilen mun tekstitaidon vastauksen takasi ja sain 2 eli välttävän.

Sit aukes ovi, tein vielä aamutouhuja rauhas loppuun, ku ei mulla mikään kiire oo tonne lailan selliin, ku välillä tuntuu, että keskustelut sen kans vie mun energiat.

6.4.18

En todellakaan nukkunu hyvin, ne on ne vuosipäivät tällasia.

10.4.18

Nukuin hyvin, heräsin joskus puoli kuuden aikaan. Laitoin H&P:ltä  yhden aamubiisin, sitte aloin tekemään aamutouhuja. Aamupalan jälkeen menin takas peiton alle ja laitoin veden tippumaan. Sitte laitoin Radio Cityn, vein pyykit koneeseen ja astiat tiskikoneeseen eikä olo nyt niin kovin kipeä enää oo. Vähä flunssanen, mutta salille oon silti menossa.

24.4.18

 Näin unta, että olin Evijärvellä ja olin kadottanu lapset. Soitin sitte äitille ja se sano, että lapset nukkuu hänen luona. Sit sain tietää, että äitillä oli siellä joku mies. Nousin ylos, ku ovi avattiin, laitoin vähä vaatteita yökkärin päälle ja menin aamupalalle. Ihanaa ku saa tehdä aamujuttuja rauhassa, ku mul ono koko viikko sellilomaa. Ei oo mitään kiirettä mihinkää, joten mieli on positiivinen. Me tullaan paremmin toimeen toistemme kans, ku laila ei oo paikalla. Se on hallinto-oikeuden rosisreissulla ja heti parani ilmapiiri, ku se lähti.

Pyysin vartijaa soittamaan polille mun särkylääkkeistä.

16.5.18

Ihan hyvin nukuin uudessa sellissäni, sain eilen muuttaa kutomoon. Ja kivaa on, ku Aurora on täällä. Eilen oltiin ulkona ja juteltiin melkein tunti.

18.5.18

Näin unta, että olin menossa naimisiin.

19.5.18

Näin unta posteista, sain kirjeet hengelliseltä äidiltäni ja yheltä Katilta. Hengellinen äitini kirjotti, että hän uskoo nyt mun uskon olevan aitoa, ku olin lähettäny sille lahjaksi pähkinöitä.

20.5.18

Näin unta, että olin matkailemas pyörällä ja eksyin. Eilen oli taas pitkä ilta, ku ovet meni kiinni ennen neljää, ihme ku illalla ei kuulunu mitään huuteluja ikkunasta ku tuo yks mustalainen laitto viestin tuonne chattiin yhelle toiselle naisvangille.

22.5.18

Näin unta, että olin mun ja Benjaminin kuvana kans ennustajalla.

24.5.18

Näin taas painajaista.

26.5.18

Näin unta, että olin saanu lääkärin kirjottamaan mulle reseptit lyricoihin, tramaleihin, xanoreihin ja ku menin hakemaan niitä apteekista siinä oli pari sairaanhoitajaa, jotka sano mulle etteivät he voi antaa niitä mulle.

29.5.18

Näin jotain unta värikynistä. Heräsin puoli kuuden aikaan. Laitoin H&P:n päälle, kuuntelin sieltä yhden aamubiisin, sitte laitoin radion päälle ja aloin tekemään aamutouhuja.

31.5.18

Näin jotain  unta helmikaulakoruista.

2.6.18

Nukuin ihan hyvin.

6.6.18

Näin jotain unta, että oltiin Jasminin kans huvipuistos.

9.6.18

Näin painajaista, että sain tekemäni kokeet takasi ja mulla meni hermot ku sain niin huonot numerot niistä, että revin ne kokeet ja sanoin opolle, että mä lopetan nyt opiskelut. Aamupalan jälkeen tein aamutouhut loppuun ja yhden kupin kahvia ehdin juomaan, mut ehdin kuitenki tehdä aamutouhut ennen ulos lähtöä.

12.6.18

Näin unta laivoista. Olin äitin kans kävelemäs jossain kaupungilla ja juteltiin siitä, kuinka monta prosenttia laivoista on oikeita matkustajalaivoja. Sit oltiin jossain satamassa ja siinä oli Silja Line osotin sitä ja sanoin, että se oli niin hieno kokemus lapsena olla isin kans Silja Linella, että muistan sen vieläki.

Heräsin vasta puoli 7, laitoin H&P:n päälle, yhden aamubiisin kuuntelin. Sitte laitoin YleX.n päälle ja aloin tekemään aamutouhuja. ihmettelin vähä, että miten mä oon nukkunu niin myöhään, sitte avasin verhot ja huomasin, että siellä on sadepäivä.

14.6.18

Näin taas päivämäärä unta ja tällä kertaa oli 6.6

18.6.18

Heräsin vähä vaille 6

20.6.18

Heräsin kahentoista aikaan painajaiseen, en tarkalleen muista mitä siinä tapahtu. Ainaki siin oli sellanen kaappi, mistä aluks kuulu yht´äkkiä kolinaa ja lopulta se kaatu kokonaan ja sitte säpsähdin hereille.

Menin taas ysiltä nukkumaan, mut en jaksanu kattoa mitään elokuvaa, ku mainoskatkot on niin puuduttavia ja sit mietin, että huomen pitää kuitenkin herätä aikasin.

24.6.18

Nukuin aika hyvin ja näin sarjan kaikenlaisia unia. Tänään olis tarkotus mennä palloiluun. Stressaa vähän, ku kaikki röökit, kahvit yms on loppu ja palkkakanttiiniin on vielä tosi pitkä aika.

28.6.18

Ikävä Benjaminia.

2.7.18

Nukuin ihan hyvin.

4.7.18

Nukuin ihan ok. Näin Benjaminista unta, mulla on sitä tosi kova ikävä, enkä mä oo vieläkään saanu mitään vastauksia meidän tapaamisiin liittyvissä asioissa. Oon laittanu lappua RSE:lle ja TATU:lle. Heräsin puol kuuden aikaan, olis vielä väsyttäny, mut pakkohan se oli herätä, että ehtii tehdä kaikki aamutouhut ja juoda 2 kuppia kahvia ennen töihin lähtöä.

10.7.18

Nukuin huonosti, näin erilaisia levottomia unia. Söin karkkipussin yön aikana, niin sen takia nukuin huonosti. Näin unta, että Aava oli kirjottanu mulle pitemmän kirjeen, ku Adelelle. Adele oli masennuksis siitä, ku kirje oli niin lyhyt. Menin sitte lohduttamaan sitä sen selliin. Sitte Adelen selliin tuli ikkunasta kaikenlaisia eri ötököitä ja sitte sinne tuli sellanen supikoiran näköinen otus.

Heräsin kuuden aikaan, laitoin H&P:n päälle, sieltä tuli monta hyvää biisiä. Kuuntelin sieltä 5biisiä ja sitte aloin tekemään aamutouhuja, petasin pedin ja laitoin veden tippumaan. Vähä meinaa olla lihava olo, ku eilen tuli syötyä kaikenlaisia herkkuja.

Nyt juon ekaa kahvikuppia, juon toisen kupin kahvia töissä.

11.7.18

Meillä on täällä aika jäätävä ilmapiiri.

14.7.18

Nukuin ihan hyvin uudessa sellissäni ja näin outoja unia, yhessä unessa leivottiin pipareita. Nyt on aamutouhut tehty ja juon ekaa kahvikuppiani, pää meinaa taas olla kipeä.

27.7.18

Eilen sain Benjaminilta kirjeen, mis se pyys mua lopettamaan jankuttamisen. Se kuulemma aikoo pysyä mun vierellä, se on kyllä ihana. Meillä on eka PT 22.8. Nukuin vihdoinki ihan hyvin.

2.8.18

Nukuin hyvin, näin unta mun serkusta.

4.8.18

Nukuin tosi huonosti ja näin ihan outoja unia, oli kaikinpuolin ihan paska yö.

6.8.18

Nukuin paremmin, ku parina aiempana yönä ja niskaki alko illalla onneks olemaan parempi. Eli vois kai sanoa, että nukuin normaalisti, tai ihan hyvin.

12.8.18

Nukuin taas välillä heräillen, mut muuten nukuin ihan ok. Katoin eilen elokuvan nimeltä Stolen, niin samalla valvoin myöhempään. ja se oli hyvä, ku tuli valvottua niin sai paremmin nukuttuaki.

14.8.18

Nukuin ihan kohtuullisen hyvin. Näin unta, että Benjaminilla oli joku kalenteri puolialastomista ja alastomista naisista, se ei ollu mikään tavallinen tyttökalenteri. Pakotin itteni makaamaan seittemään asti ja kyllä mä jonkinlaiseen unihorrokseen menin. Täällä saan yllättävän hyvin nukuttua, vaikka mulla on vaan yks patja tai ehkäpä juuri siksi, että mulla on vain yksi patja ja yksi tyyny saan paremmin nukuttua.

17.8.18

Nukuin vähä huonosti. Ihoa kutitti tosi paljon, joten se on syksy tullu ja helteet takana. Tuo on joka syksyinen vaiva mulla. Heräsin yöllä, ku ihoa kutitti niin paljon ja piti laittaa valot päälle ja puistella petivaatteet, ku mietin sitäki, että onko mun sängys hämähäkki tai jotain, mut ei ollu.

23.8.18

Nukuin vähä huonosti.

28.8.18

Näin unta, että suljetulle ei voinu siirtyä, ku siellä oli kaikki sellasia ihmisiä, jotka ei tullu toimeen keskenään.

29.8.18

Näin unta, että me suunnittelimme ton toisen vangin kans sitä osastonvaihtoa. Kesken yötä alko kuulumaan jumalatonta meteliä rundista.

2.9.18

Näin ihan outoja unia, mut nukuin kuitenki ihan hyvin. Näin unta, että olin tuomittu elinkautiseen Siskon tekemän henkirikoksen takia ja se elinkautinen oli sellanen, että ensin piti lusia monia vuosia ja lopuks telotettiin. Kunnon painajainen. En tiedä näinkö painajaisen sen takia, että illalla katoin toimintaelokuvan.

Heräsin seiskalta, laitoin H&P:n päälle.

4.9.18

Nukuin tosi huonosti ja näin taas unta huvipuistosta, mitähän se tarkottaa?

5.9.18

Näin unta, että keksin laulun. Aamupalalla mun pyykkipussi oli tullu, mut huomasin et putsari on taas pölliny alushousuja. Nyt mun toiset hyvät alushousut on hävinny. Tuo putsari on pölliny muidenki vankien alushousuja, en tiedä mikä pervo se on.

11.9.18

Näin ihan ihmeellistä unta, mut nukuin kuitenki ihan hyvin.. Mä olin ihan hajalla Benjaminin eilisestä kirjeestä. Heräsin seiskalta ja laitoin H&P:n päälle, joitaki biisejä kuuntelin. Sit aloin tekee aamutouhuja. Ku ovet aukes aamupalalle oli pakkko varata puhelin lounastauolle, täällä on ovet tosi vähän auki ja nuo kaks muuta melkeen omii puhelimen joka välissä.

Mä en nyt oikeasti tiedä miten mun pitäis reagoida noihin Benjaminin kirjeisiin.

15.9.18

Ihana ku on viikonloppu ja saa viettää opiskeluvapaata aikaa, yö oli ihan paska. Kahen aikaan heräsin, ku rundin ovea hakkas taas joku. Heräsin siihen ja poltin röökin. Pesin hampaat, ku suussa maistu pahalta. Seiskalta laitoin H&P:n päälle.

21.9.18

Näin unta, että sain A+ enkun kirjotuksista, seiskalta heräsin ja laitoin H&P:n päälle. Nukuin aika huonosti ja heräilin aika monta kertaa.

26.9.18

Nukuin tosi hyvin verrattuna menneisiin öihin. Mä olin eilen tosi onnellinen siitä, että mulla on niin ihana mies, ku Benjamin. Meidän PT meni hyvin ja se oli taas ostanu kaikkee hyvää sinne. Jaettiin puoliks ne herkut, ku se oli rundis.

Ja mähän toki söin karkkipussin jälleen kerran yöllä, joten siks kai heräilin yöllä tasasin väliajoin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Loppuvuodesta 2018 lähdin ensimmäisen kerran avovankilaan Laukaalle. Sain tietää, että Benjamin oli valehdellut kaiken. Jopa oman identiteettinsä. Olin kuullut asiasta jo useammlata suunnalta, mutta vasta Laukaalla silmäni avautuivat ja otin eron. itkin, itkin, että olin menettänyt taiteilijasieluni, Henkkani.

Jotakin sellaista Henkassa oli ollut, mikä sai mut pysähtymään ja kuuntelemaan. Sisälläni asui kuitenkin edelleen levottomuus, mietin ja surin lapsiani. Tarkoitukseni oli lopettaa päihteiden käyttö, mutta en ollut enää oikein varma siitäkään.

Hetki

Sinulla on voima, minulla luovuus.

Kun yhdistämme ne saamme ikuisen rakkauden.

Ota hetkestämme kiinni, älä anna sen kadota.

Meillä on rakkaustarina, joka jää tarinoiksi kapakoihin.

Ikuinen rakkautemme, sirpaleista kootut sydämemme.

Tahdon oppia

Tahdon oppia tuntemaan

Tahdon oppia lentämään

Tahdon rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tahdon sut

en naamaria, en osatotuutta.

Tahdon sut ja tehdä kaikkeni, jotta oppisit luottamaan,

rakastamaan.

Tahdon koskettaa sua niin, että tiedät paikkasi olevan vierelläni.

Elämää

Elämä opetti

pääsin tavoitteeseeni,

tein mitä piti tehdä.

Virheetkin

niitä en muuttaisi,

ne eivät olleet hirveitä.

Ne vain sattuivat,

mutta ilman kipua en olisi tässä.

Olen ja hengitän,

pidän kiinni paikastani ja olen ylpeä siitä.

Tule!

Mitä voisikaan sydämeni haluta, kuin vierellesi?

Mitä voisikaan sydämeni haluta, kuin luoksesi?

Tule rakkaani, tule!

Itken vuoksesi.

Paljon, liian paljon

Kiitän sinua.

Paljon petin

paljon valehtelin

paljon itkin,

paljon riehuin.

Nyt en halua muutakuin pyytää anteeksi ja kuolla vuoksesi.

Värivalot

Elämän aallokko repi sieluani

värivalot huusivat nimeäni,

valhekuvat maailmasta täyttivät mieleni.

Elämäni karikossa vasta havahduin,

en ollutkaan matkalla minnekään.

Jouduin antautumaan ja silloin vasta huomasin eläväni.

Perhetapaamisten jälkeiset maanantait olivat ihan jäätäviä, koska jo aamusta ikävä oli läsnä keskuudessamme. Henkka oli jo jonkin aikaa kulkenutsuunnitellusti lomille ja lopulta munkin aikani koitti, pääsimme kulkemaan yhdessä lomilla.

Henkka vei mut tutustumaan perheeseensä, joka otti mut heti omakseen. Kävimme myös hotelleissa, eikä  meillä koskaan ollut tylsää. Heti kun pääsin Henkan syleilyyn musta tuntui, että  meidän maailmamme oli avautunut.

Henkasta tuli mulle maailman ihanin mies ja musta tuli Henkalle maailman ihanin nainen, olimme toisillemme aivan äärettömän tärkeitä ja odotimme vain seuraavaa kertaa, jolloin taas näkisimme toisemme. 31.12.2019 sanoimme toisillemme tahdon. Otimme uuden askeleen syvemmälle rakkauteemme. Olen Henkan ensimmäinen ja viimeinen vaimo, häntä jännitti ehkä enemmän kuin mua.

Laukaalla asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitellusti, vuoden 2020 alussa menetin hermoni toisiin vankeihin. Mua oli helppo kiusata, koska olin herkkä ja syrjäänvetäytyvä. Olin paljon omissa oloissani, eivätkä toiset vangit kestäneet sitä.

Henkan menettäminen oli suurin pelkoni, kun mua roudattiin vankikuljetuksella takaisin Turun vankilaan.

17.2.20

Näin viime yönä unta siitä, kuinka menetin Henkan. Olin antanu sille kaulakorun, sit ku se oli ottamas sitä irti aavistin sen jättävän mut ja aloin itkemään.

15.3.20

Turussa ollaan taas! Dokasin Laukaalla, ku riitti se osaston ilmapiiri. Tuntuu, ettei mistään saa enää hyvää mieltä irti. Tai no, hetkeksi saa. Kuten tänään, ku sai hakea tavaroitaan vastaanotosta. Se hyvä mieli kesti varmaan tunnin-pari, kunnes soitin Henkalle ja saatiin aikaseks riita. Tuntuu, että aina ku kerron miltä musta tuntuu lopputulos on aina riita.

16.3.20

Näin jotain unta, että olin vetämäs kokaiinia. Heräsin jo vähä ennen kuutta. Lupauduin viime viikolla tuuraamaan putsaria tän viikon, joten koska putsarin työ alkaa heti ku ovi aukeaa mun oli noustava aikaisin, jotta ehdin tekemään aamujuttuni.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

18.3.20 tuli täyteen 3- vuotta, kun oli kirjottanu Henkalle  ekan kortin.

Turussa pääsin  etenemään VAPO- osastolle( vapautuvien vankien osasto), sitä kautta oli paremmat mahdollisuudet päästä takaisin avotaloon.

27.3.20

Tänään tuli lopullinen päätös, eli maanantaina vanajalle.

Älypuhelimet olivat kiva piristys korona-ajan keskellä, kun lomat eivätkä tapaamiset pyörineet. Pamppujen kanssa oli vain välillä haastavaa, he eivät suostuneet lataamaan puhelimia.

11.4.20

Nukuin viime yön ihan hyvin.

12.4.20

Nukuin ihan ok, vaikka me eilen taas Henkan kans otettiin vähä yhteen. Se on mun mielestä muuttunu, mennyt jotenkin etäämmälle ja sit sen kommentit on välillä tosi ärsyttäviä. Sit ku se kysyy multa, et mikä mulla on ja vastaan sille, niin se ei jotenki pysty vastaanottamaan sitä mun pahaa oloa.

13.4.20

Tehokas aamupäivä ollu uudessa työpaikassa, eka työpäivä. Viikkailin pyykkiä ja täyttelin pesuainepulloja, oon siinä nyt vakituisesti aamupäivät. Herätyskello soi puoli seiska, mut torkuin vielä puoli tuntia ja kuuntelin radiota.Sit menin tekemään itelleni aamupalaa ja keittämään kahvit, samalla tein aamuvenytykset.

Aamupalan jälkeen menin röökille ja aloin tekemään loput aamutouhuista. Vähä ennen kasia lähin kohti pesulaa.

22.4.20

Meille tuli töihin nyt oikea ohjaaja. Se edellinen oli sijainen ja nyt kun se oikea ohjaaja tuli, mulla vähän muuttu työkuviot. Siivosin töissä tunnin. Eilen yks meidän solun vanki lähti hatkaan ja jätti jälkeensä sekä henkisen, että fyysisen kaaoksen.

Henkan kans takkua. Sillä on jo pitempään ollut vaikeeta ja ku sillä on paha olla, mulla on paha olla.

3.5.20

Henkan kans menee jo taas paremmin, on se vaan maailman ihanin mies. Edelleen koronakaranteeni jatkuu. Siitä huolimatta, että hallitus hölläsi rajoituksia. Maanantaina kaupungille puistotöihin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Välillä tuntui, että koronarajoitukset vankilassa olivat vallanpitäjien omaa hallinnan haluaan, eikä sillä ollut mitään tekemistä muun yhteiskunnan kanssa. Se oli kuin peliä, vankilan johtajat halusivat vain pitää oman maineensa puhtaana. He tuntuivat ajattelevan, että kunhan vangit saadaan töihin niin kaikki on hyvin.

Koitti kuitenkin aika, jolloin saatiin lupa nähdä Henkan kanssa pitkästä aikaa. Vähitellen muutkin asiat alkoivat rullaamaan, mulle luvattiin elokuuksi R-kuntoutuspaikka.

23.5.20

Siivottiin solu, sit tein kasvis-nuudeliwokkia ja hyvää oli.

24.5.20

Huomenna töihin, väsyttää jo valmiiks.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mulla alkoi vaivaamaan rannekanavan oireyhtymä. Se oli alkanut Turussa, nyt kun olin jälleen rasittanut käsiäni töissä vaiva palasi takaisin. Tarkoitukseni oli mennä koronan jälkeen hermoratatutkimukseen, mutta se pelotti.

25.5.20

Nukuin viime yön hyvin. Nukuin 7tuntia heräämättä ja olo on kyllä levännyt. Eilen pidin saikkupäivän ja se teki kyllä kaikinpuolin hyvää, kädetkään eivät viime yönä puutuneet, kello herätti mut 20 yli 5, sit laitoin kuulokkeet korville, makasin sängyssä ja kuuntelin Suomi Rockilta muutamat aamubiisit.

Päästiin muuttamaan Erkkilään.

Erkkilä oli pienin solu Vanajan vankilassa, vähän kauempana kaikesta. Sinne mahduttiin hyvin me kolme, aluksi kaikki sujuikin ihan hyvin. Kuitenkin jonkun ajan päästä alkoi järki mennä toiseen kaveriin, työkaverin kanssa meillä säilyi hyvät välit tuomion loppuun asti.

6.6.20

Vitsi tää Vanaja on kunnon eläintarha! Ja  mä ku niiiiiiiiin "rakastan" niitä. Tääl on paljon hämiksiä ja sokeritoukkia, sit oon nähny pari isompaa lukkia, pupuja, vuohia ja ties mitä. Eilen sit työkaveri sano, et tääl Erkkiläs on ollu myyriä ja jotku on joutunu lähtemään evakkoon sen takia.

7.6.20

Tänään me ollaan vuosi oltu kihloissa mun ihanan taiteilijaisielun kans. Se on mahtavin, ihanin, rakkain ja täydellisin mies mitä mulla on koskaan ollut. Oon niiiiiiiiiiin onnellinen siitä, ku oon saanu vierelleni noin ihanan miehen. Henkka tekee päivittäin mut onnellisek pelkästään olemassaolollaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kaikillahan nyt oli parisuhteessa silloin tällöin kinasteluja, mutta niistä päästiin yli. Onnellisuus oli kuitenkin se päällimmäisin ja yleisin tunne mitä parisuhteestamme koin, kinastelumme johtivat aina syvälliseen keskusteluun ja keskustelut taas vahvistivat suhdettamme.

28.6.20

Nyt olis sit viimeinen lomapäivä, huomenna taas töihin. Oli ihan kiva loma, paremminki olis voinu mennä. Naisetko muka vaikeita? Kyl mun mielestä miehet on vielä vaikeampia. Täällä korona edelleen vaivaa, vaikka Suomi on muuten auki, ni Vanajalla karanteeniasioita mietitään edelleen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Henkan kans parasta lomaillessa oli se, kun saimme vain olla ja nauttia toisistamme. Kävimme lomillamme useimmiten hotelleissa ja vaikka jotkut hotellit osoittautuivatkin huonoiksi, ei se pilannut tunnelmaamme.

6.7.20

Heräsin viideltä, nukuin kyllä tosi huonosti. Töissä tuli kuitenki oltua.

7.7.20

Taas tänään heräsin viideltä,  nukuin ihan hyvin. Kai sitä myöhempäänki vois nukkua,mut tykkään tehdä aamujutut rauhassa. Vähä ennen seiskaa lähettiin kävelemään täältä Erkkilästä päätalolle, siitä sit töihin.

9.7.20

Saikkupäivä. Oon pari päivää ollu pienes flunssas ja eilisestä asti on maha ollu kipeä ja sekasi. Taas sairastetaan siis. Mul on nyt oikeastaan tää viikko ollu sellasta sahailevaa lämpöä, korkein lämpö ollu kuitenki vaan 37.1. Mut pamput käskee silti olla omissa oloissa ja ilmottautumiset hoidan soittamalla.

21.7.20

Viime viikonloppuna oli mun ja Henkan eka ja vika PT täällä, oli ihanaa. Nautittiin ja käytiin rantasaunas. Maha on kipeä, tänään alko menkat. Oon nyt taas ollu saikulla. Ottivat koronatestinki, mikä oli kuitenki negatiivinen.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

11.8.20 matkani jatkui R-kuntoutukseen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lumenvalkoista

Kun makaan sängyssäni odottaen unta,

on aika miettiä myös ensilunta.

Lunta ja pakkasta,

sitä samaa asuu myös sydämessäni.

Roudan alla verta vuotava haava,

mutta lumenvalkeuteen sen saan kuitenkin tuoda Herralleni uudelleen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

En voi kylliksi kiittää elämää siitä, että olen saanut vierelleni maailman ihanimman aviomiehen, taiteilijasieluni.

Lähetämme aina toisillemme ihania iltaviestejä:" Hyvää yötä rakas<3 rakastan sua tosi paljon ja on kova ikävä! Paljon halipusuja yöhösi, nähdään meistä unia<3".

Lähimmäisenrakkauden parisuhteessa voisi mielestäni kiteyttää, esimerkiksi seuraavasti: " Mitä kauemmin elän, sitä varmempi olen siitä, että kun sanon minä, tarkoitan me. "

Se, että ottaa puolison huomioon koko ajan, eikä ajattele omaa etuaan. Ei siis myöskään pidä täysin unohtaa itseään, mutta ei myöskään ajatella itsekkäästi. Läheisriippuvaisena onkin vaikeaa hahmottaa tuo häilyvä raja, täytyy päästä ensin kasvamaan pois läheisriippuvuudesta, ja se vasta tuskallista onkin.

Kun löysin ihanan mieheni, meillä oli omat hankalat taistelumme ja melkein haavoitin mieheni sydämen vereslihalle, olin häntä kohtaan toisinaan jopa henkisesti väkivaltainen.

- Selvisimme yhdessä vaikeuksien läpi, nyt suhdettamme oon takana jo useampi vuosi.

Elämä vei mut Vanajan vankilan kautta kohti omaa kotia ja tuomioni loppua, elämämme näyttää hyvältä ja tasapainoiselta. Jumala suo meille myös yhteisen lapsen viimeistään 16.8.2021, rakkautemme on turvasatamani. Valmistuin kokemusasiantuntijaksi kesäkuussa 2021, ja olen sen ohella opiskellut myös voimavarakeskeisen vertaisvalmentajan opintoja. En auta enää toisia itseni kustannuksella, autan heitä heidän omista tarpeista käsin.

olen piirtänyt itselleni selkeät rajat ja kunnioitan niitä, rajat ovat rakkautta itseäni kohtaan. Tämä on ensimmäinen raskauteni, jolloin mua ei kohdella päihdeäitinä ja se tuntuu mahtavalta. Toki menneisyys tulee vastaan vähän väliä, mutten välitä siitä. Saan niissä hetkissä kertoa, miten hyvin asiat ovat nyt.

On totta, että hyvin usein lapset kulkevat vanhempiensa jalanjälkiä, niinhän itsekin tein. Olen onnellinen ja elämäni on tasapainossa ollut jo jonkin aikaa. Linnut  visertävät ilon sävelmää, tunnen olevani valmis äidiksi ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ja olen vihdoinkin löytänyt vierelleni ihmisen, joka on koko sydämestään omistautunut perheelleen.

En ole kuullut Hänestä enää vuosiin mitään. Huhut kertovat hänen kuitenkin elävän edelleen samanlaista elämää kuin ennenkin, se on surullista. En yritä enää pakonomaisesti saada ihmisiä uskomaan, että olen lusinut syyttömänä henkirikoksen. Siitä on kuitenkin edelleen vaikea puhua, koska häpeän sitä. Katson tarkkaan kenelle asiasta kerron, mielestäni se on myös viisautta. Eikä sillä ole oikeastaan paljonkaan merkitystä, mitä ihmiset ajattelevat asiasta.